COINCIDENCE | AVANT-GARDE | PEOPLE | GENDER |
DIGITAL FILM | THEMES | BEAUTY | COLLABORATION |
MULTIMEDIA | STYLE | THE PREMIERE
SATTUMAT | AVANTGARDE | IHMISET | SUKUPUOLI | DIGIELOKUVA | AIHEET | KAUNEUS | YHTEISTYÖ |
MULTIMEDIA | TYYLI | ENSI-ILTA
GENDER
The Artist Has No Gender
Marita Liulia’s works have been displayed in fifty countries, and she herself has travelled in almost seventy. That’s a lot for a woman who has had severe arthritis since childhood. What makes her travel?
‘Originally it was not having been able to move as a child, and having read a great deal. I marked on a globe all the places that I wanted to see when my legs would be all right. When I was able to move in my teens, my globe was full of marks, and my travels led to more of them.’
Marita’s work has called for radical changes of perspective, which means that she has scripted, filmed and photographed her pieces in different parts of the world. Tarot, for example, was filmed and photographed in twenty countries.
‘I decided already in my youth that the next time I lose the use of my legs I will have led such a fascinating life that I’ll have something to look back on. Now, at the age of 60, I’m happy to have realised all my dreams, and my life has been a great adventure.’
A surprising observation while travelling has been that she was often regarded as genderless.
’Women artists in particular do not seem have a gender. I’ve always been allowed where I’ve wanted to go. I’ve been invited to the men’s side in mosques, I’ve been lifted on a table to dance in an Arab wedding, and I’ve listed in secret under a swaying floor as hundreds of men have danced above me in a trance. I’ve slept on park benches and in five-star hotels; I’ve been smuggled into forbidden places and I’ve experienced mind-boggling rituals in jungle huts. I’ve looked poverty and death in the eye, but I’ve also had the chance to be in the limelight in museums and theatres around the world.’
When Marita was young, she would often travel without money in extreme circumstances, but nothing ever happened to her. Her passport and money were stolen a couple of times in China and Indonesia, but even then the thieves were well-dressed middle-aged women.
‘In Asia, men in the street often ask me if I’m a “real artist”. When I reply that I’ve been a real artist for over thirty years, they become thoughtful. I’ve noticed that I’m often protected, taken care of, and also allowed to work in peace. I’m always invited to people’s homes. In many countries, I’m also expected to look like an artist and to behave like one, in some individual way without a set manner to it. A white, Nordic, highly educated woman, of androgynous appearance, with command of knowledge and techniques, an artist’s identity – that combination has opened closed doors, Marita observes.
’On the other hand, being friendly and endlessly interested in people, whoever they are, has opened even more doors. When you ask a lot, you get a lot of answers. Humour helps when there is no common language.’
But why is the artist allowed to be genderless and why is she allowed into forbidden areas?
‘Maybe people think that they are helping art being born in this way. They want to be part of making something new. They’re proud of being able to give me a gift like this. My gift in return is my art.’
Within the arts, however, the artist’s gender has an effect, unlike when travelling among different people. ’It’s also an interesting gender-related observation that although I’m a woman and, in my own way, a feminist, support for my work comes from men. The prizes have been awarded by men, and 90% of those who finance and buy my works are male. If there’s a woman sitting across the table from me, the answer will usually be ‘no’, even when the work is about women. It is obvious that gender has been an obstacle in my career, since the arts as a field is considerably female-dominated. I’ve had to work much more in order to succeed and gain credibility as a professional. I have systematically seen to it that my teams include women of different age and of different professional backgrounds. I’ve also helped many women start their own businesses. I believe it’s good to give more than one has received.’
Marita Liulia interviewed by Arja Maunuksela, published in the book "Marita Liulia", by Arja Maunuksela and Pauli Sivonen, English and Finnish, 2017, Edition Parvs
SUKUPUOLI
Taiteilijalla ei ole sukupuolta
Marita Liulian teoksia on esitetty viidessäkymmenessä maassa, ja hän on matkustellut lähes seitsemässäkymmenessä maassa. Se on paljon naiselta, joka on lapsesta saakka sairastanut vakavaa nivelreumaa. Mikä vetää maailmalle?
”Alun perin se, että en päässyt lapsena liikkumaan ja luin paljon. Merkitsin karttapalloon paikat, jotka tahdoin kokea, kun saisin jalkani kuntoon. Kun teini-ikäisenä pääsin liikkeelle, karttapalloni oli täyttynyt merkeistä ja matkani tuottivat niitä lisää.”
Maritan työ on vaatinut radikaaleja näkökulmien muutoksia, joten hän on käsikirjoittanut ja kuvannut teoksiaan eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Tarot-teosta hän kuvasi kahdessakymmenessä maassa.
”Päätin jo nuorena, että kun seuraavan kerran menetän jalkani, olen elänyt niin kiehtovan elämän, että on mitä muistella. Nyt kuusikymppisenä olen tyytyväinen, että toteutin kaikki haaveeni ja elämäni on ollut huikea seikkailu.”
Yllättävä havainto matkoilla on ollut, että taiteilijaa on usein pidetty sukupuolettomana.
”Varsinkaan naispuolisella taiteilijalla ei tunnu olevan sukupuolta. Olen päässyt aina sinne, minne olen halunnut. Minut on kutsuttu miesten puolelle moskeijaan, olen tanssinut pöydälle nostettuna arabihäissä, maannut notkuvan lattian alla kuuntelemassa salaa, kun sadat miehet tanssivat yläpuolellani transsissa. Olen nukkunut sekä puiston penkillä että viiden tähden hotelleissa, minua on salakuljetettu kiellettyihin paikkoihin ja olen kokenut viidakkomajoissa järkeä hämmentäviä rituaaleja. Olen katsonut köyhyyttä ja kuolemaa silmiin, mutta olen myös saanut loistaa maailman museoiden ja teatterien parrasvaloissa.”
Nuorena Marita matkusti usein rahattomana hurjissa oloissa, mutta koskaan hänelle ei tapahtunut mitään pahaa. Passi ja rahat vietiin pari kertaa, Kiinassa ja Indonesiassa, ja silloinkin varkaat olivat keski-ikäisiä, hyvin pukeutuneita naisia.
”Kadunmiehet Aasiassa kysyvät usein, olenko “oikea taiteilija”. Kun vastaan, että olen ollut oikea taiteilija jo yli 30 vuotta, he muuttuvat mietteliäiksi. Olen huomannut, että minua suojellaan, minusta pidetään huolta ja minun annetaan myös työskennellä rauhassa. Minut kutsutaan aina kylään. Useissa maissa minun odotetaan myös näyttävän taiteilijalta ja käyttäytyvän kuin taiteilija, jollain persoonallisella tavalla, jolle ei ole kaavaa. Valkoinen, pohjoismaalainen, korkeasti koulutettu nainen, olemuksen androgyyniys, tietojen ja tekniikkojen hallinta, taiteilijuus – se yhdistelmä on avannut suljettuja ovia”, Marita pohtii.
”Toisaalta ystävällisyys ja pohjaton kiinnostus ihmisiin, olivat he sitten keitä tahansa, on avannut vielä useampia ovia. Kun kyselee paljon, saa paljon vastauksia. Huumori auttaa silloin, kun yhteistä kieltä ei ole.”
Mutta miksi taiteilija saa olla sukupuoleton ja miksi hän pääsee mukaan kielletyille alueille? ”Ehkä ihmiset kokevat näin edesauttavansa taiteen syntymistä. He haluavat olla mukana luomassa jotain uutta. He ovat ylpeitä siitä, että saavat antaa minulle tällaisen lahjan. Minun vastalahjani ihmisille on taiteeni.”
Taidealan sisällä taiteilijan sukupuoli kuitenkin vaikuttaa toisin kuin matkoilla erilaisten ihmisten parissa. ”Kiintoisa sukupuoleen liittyvä havainto on sekin, että vaikka olen nainen ja omalla tavallani feministi, työni tukijat ovat miehiä. Saamani palkinnot ovat miesten myöntämiä ja teosteni rahoittajista ja ostajista 90 % on miehiä. Jos pöydän toisella puolen on nainen, on vastaus yleensä ei, jopa silloin kun työni käsittelee naisia.
On selvää, että sukupuoli on haitannut uraani, sillä taideala on hyvin naisvaltainen. Olen saanut tehdä paljon enemmän työtä menestyäkseni ja ollakseni uskottava ammattilaisena. Itse olen järjestelmällisesti pitänyt huolta siitä, että työryhmissäni on eri-ikäisiä ja eri ammattitaustan omaavia naisia. Olen myös auttanut lukuisia naisia perustamaan yrityksiä. Ajattelen, että on hyvä antaa enemmän kuin on itse saanut.”
Arja Maunuksela haastattelee Marita Liuliaa, kirjasta
"Marita Liulia", Arja Maunuksela ja Pauli Sivonen,
englanti ja suomi, 2017, Parvs
